torstai 29. kesäkuuta 2017

Alku

Sain tehtyä ne viimeiset puolitoista lukua ja sitten tulostin alkupään luvut. Nyt käyn niitä läpi ja yliviivaan pois sen mitä en halua pitää. Samalla mieleen tulee kaikenlaista ja kirjoitan muistiinpanoja marginaaleihin. Tänään olisi tarkoitus kokeilla uuden ensimmäisen luvun kirjoittamista. 
Eilen tuhlasi aikaa kaupoissa ja etsin kapreja joita en sitten koskaan löytänyt. Vihaan kaupoissa pyörimistä, vaatteiden ostamista ja muuta siihen liittyvää.

Lauantaina pitäisi kuulema sataa, mikä on erittäin tylsää koska pride. Haluan osallistua, mutta en kastumisen uhalla koska sitten olen vain kipeänä.

Lomaan on vielä kaksi kokonaista viikkoa. Se tuntuu ikuisuudelta, koska on edessä.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannus

Juhannus meni ihan hyvin (ei hukuttu). Olen lukenut paljon (töihin liittyvä projekti), kirjoittanut vähän koska työprojekti imee energiat ja pelannut koska aivot tarvitsee nollausta. Olen myös melkein lukenut Kingin Mersumiehen loppuun ja pitänyt kovasti.

Kellotorni on edennyt ja olen puolentoista luvun päästä siitä, että saan palata säätämään alkupään lukuja. Minulla on tietty visio ensimmäisestä luvusta, mutta saa nähdä onnistunko toteuttamaan sitä.

Väsyttää. Jostain syystä melkein aina kun on vapaata herään oma-aloitteisesti ennen kuin kello olisi soinut arkiaamuna. Tänään oli pohjanoteeraus. Heräsin jo viideltä.

Nyt voisin juoda kahvin loppuun ja ruveta sitten hommiin. Suunnitelmissa ei ole mitään erikoista: lakanoiden vaihto ja siivousta. Illemmalla lenkki ja ehkä päikkärit jossain vaiheessa.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Sanat

Eilen istuin puolitoista tuntia kirjastossa ja kirjoitin. Sain kasaan melkein viisi sivua raakatekstiä. Kättä särki urakan jälkeen ja voi olla, että viikonlopunmittainen käsinkirjoitustauko tekee hyvää. Särystä viis. Hymyilin koko matkan kotiin ja vielä pitkälti sen jälkeen. Jännää miten onnelliseksi sanat voi tehdä.

Nyt ei enää hymyilytä kun huomasin tässä aamulla, että minulla on yhdeksän sivun verran käsinkirjoitettua tekstiä mikä pitäisi siirtää koneelle.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Työmatka

Olin suurimman osan viime viikosta työmatkalla. Kirjoitin menomatkalla ja paikan päällä, mutta kotimatkalla en sitten enää. Yritin, mutta aivot eivät tuottaneet mitään. Viikonloppuna en koskenut läppäriin. Pelasin enimmäkseen, pesin pyykkiä ja purin matkalaukun. Parempaan en pystynyt. Nyt tässä odottelen, että mies menee töihin. Tänään on iltavuoro, eli tässä on nyt aamulla hyvin aikaa kirjoittaa. Lomaan on kuukausi ja kaksi päivää. Kuulostaa ehkä vähältä, mutta tuntuu hirveän pitkältä kun on vielä edessä.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Oivallus

Toissa viikolla koin valaistuksen ja Kellotorni nytkähti hurjasti eteenpäin. Juoni asettui paikoilleen ja minä tiesin pitkästä aikaa mihin olin menossa. Luvut siirtyivät paikasta toiseen. Osa poistui, uusia tuli tilalle. Raakatekstiä syntyy ja olen uudelleen löytänyt tarinan ilon. Varjopuolena tietenkin se, että melkein kaikki 35 000 sanaa jotka olin kirjoittanut ennen tätä valaistusta lentää roskakoriin. Yksi luku jäi muuttumattomana paikoilleen, mutta muut lähtevät jollain tavalla. Osan poistan. Osan voin pitää kunhan puristan ne editointimankelin läpi. Sanoja on nyt vähän päälle 30 tuhatta. Olen poistanut paljon, mutta tilalle on tullut uutta. Sanamäärää kohentaa se, että en ole koskenut vielä alkupään lukuihin. 
 
Yksi niistä asioista jotka ei toiminut tarinassa oli alku. Aloitin kertomisen liian kaukaa ja kesti pieni ikuisuus ennen kuin juttu lähti kunnolla liikkeelle. Mielessä on jo uusi tapa aloittaa tarina, mutta ne alkupään luvut ovat vielä koskemattomina paikoillaan ja tämä siitä syystä, että halusin rakentaa tarinan rungon. Haluan nähdä, miten juoni etenee. En halua säätää vain alkupäätä ja miettiä, että tässäkö sitä vieläkin ollaan. 
 
Roskiin menevät sanat eivät harmita. Olisiko ollut mukavaa ymmärtää juonenkulku aikaisemmin? Tietenkin, mutta uskon siihen, ettei mikään kirjoittaminen ole hukkaan heitettyä. Vaikka pidän suunnittelemisesta ja juonikaavioista niin olen huomannut, että tarina syntyy kirjoittaessa. En usko, että tämä oivallus olisi syntynyt jos en olisi kirjoittanut sitä auki.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Toukokuussa luettu ja pari podcastia


Kingin Bag of Bones oli ihan kelpo kirja ja lopputaistelua lukuun ottamatta pidin siitä. Lopputaistelu kesti suurin piirtein viimeiset sata sivua. Jossain vaiheessa aloin jo toivomaan, että saisi loppua. Kingin kirjaksihan tämä oli aika lyhyt eli noin viitisensataa sivua. 
 

Kata Melanderin Älä irrota yllätti positiivisesti. En oikeastaan tiennyt mitä odottaa sillä kokemukset omakustannekirjojen kanssa on ollut vähän niin ja näin. Toivoin kuitenkin, että pitäisin kirjasta sillä olen lukenut Melanderin blogia ja pitänyt kovasti. Älä irrota oli hieno lukukokemus. Varsinkin kipukohtausten kuvaileminen sai olon epämukavaksi ja hitusen epätoivoiseksi.  
 
Luin myös yhden kirjan Kellotornia varten. Kirjahyllyssä on vielä kolme Kellotorniin liittyvää kirjaa ja pädillä yksi jotka haluaisin lukea kesällä. Näiden lisäksi hyllyssä on turhankin monta kirjaston kierrätyshyllystä löytynyttä aarretta sekä viisi lainassa olevaa. Tällä hetkellä luen Jessie Burtonin Nukkekaappia. 

Syy miksi luin tässä kuussa vain kolme kirjaa on seuraava. Löysin kaksi ihanaa podcastiä ja lukemisen sijaan makasin vuoteella ja kokosin kuunnellessani pädipalapeliä.


Ensimmäisenä löysin The Petal to the Metal podcastin. Tämä on podcasti niille jotka haaveilevat päivätyöstä irrottautumisesta. Juontajia on kaksi: Rachael Herron ja J. Thorn. Monista muista podcasteista poiketen tässä ei haastatella ketään. Juontajat vain juttelevat keskenään. Herron on täysipäiväinen kirjailija kun taas Thorn pääsee vapauteen vasta nyt heinäkuun alussa. En syttynyt tähän podcastiin ihan heti. Ensimmäiset pari-kolme jaksoa kuuntelin muuten vaan ja yhtäkkiä tajusin olevani koukussa. Podcasti on verrattain uusi, minkä takia jaksoja ei ole kuin parisenkymmentä. Ja ihan vain sivuhuomautuksena, J. Thornilla on ihana nauru :)
 

Ylläolevan podcastin kautta löysin Herronin oman podcastin How Do You Write. Tässä äänessä on Herron sekä viikoittain vaihtuva haastateltava. Koko podcastin tarkoitus on puhua prosessista (milloin, missä, miten kirjoitat). Jos rakastaa prosesseja (kuten minä), suosittelen tätä lämpimästi.

torstai 25. toukokuuta 2017

Vapaapäivä

Miten edellisestä postauksesta on voinut kulua melkein kaksi viikkoa? Tuntuu, että juurihan sen kirjoitin. Samalta tuntuu uudenvuoden suhteen kun ajattelee, että viikon päästä on jo kesäkuu.

Olen jälleen vähän samoissa tunnelmissa kuin viime postauksessa. Istun sohvalla kahvikuppi kädessä ja edessä on vapaapäivä. Tällä kertaa vapaata on kokonaiset neljä päivää. Suunnitelmissa ei ole kuin ihan perusjutut. Siivoamista, ruuanlaittoa ja iltapäivällä pitkä lenkki. Tavoitteena olisi myös saada Kellotornin luku 11 valmiiksi ja ehkä myös aloitella seuraavaa. 

Viime päivinä olen miettinyt kuinka paljon kaipaan sitä tunnetta, että aivoissa ei ole muuta kuin tarina. E:n kanssa oli tällaista, että kaikki ajatukset pyöri sen ympärillä. Kellotornin kanssa koin saman viime vuoden lopulla, mutta nyt en ole pitkään aikaan. Tiedän, että osaltaan se johtuu siitä, että E on aina vähän taustalla. En pääse uppoutumaan tarinaan samalla lailla. Riippumatta siitä kirjoitan. Ehkä tämä on juuri se muusa jonka tuloa ei saisi muutenkaan odotella.