maanantai 14. elokuuta 2017

Worldcon raportointia

Ensimmäinen worldcon on vihdoin ohi. Ihana kokemus. Osa porukasta oli panostanut tapahtumaan hienoilla puvuilla, minä kuljin siviileissä joukossa. Paneelit olivat hyvin eri tasoisia. Osassa aika hujahti hetkessä ohi, toisissa se mateli. 
 
Otin kirjoitusvihon mukaan ja kirjoitin Conin aikana puolitoista lukua raakatekstiä sekä useampi sivu juonipohdintaa. Jokaisen ohjelman väliin jäi viisitoista minuuttia siirtymäaikaa. Siinä kun ensin vaihtoi huonetta, käteen jäi useimmiten kymmenisen minuuttia luppoaikaa. Sillä ajalla kirjoitin. 
 
Vaikken ole mikään erityisen fantasia- /scifi- genren suurkuluttaja, sain tapahtumasta silti paljon irti. Tässä pieni raportointi tapahtumasta.

Keskiviikko:
Ehkä vähiten tuottelias päivä. Luentosalit olivat conin alussa liian pienet osallistujamäärään nähden joten näkemättä jäi muutama paneeli koska en mahtunut huoneeseen. Opin senkin kantapään kautta, että jos ohjelmassa luki workshop, sinne piti ilmoittautua etukäteen. Kävin tutustumassa näyttelyihin tässä välissä, joten ei se aika hukkaan mennyt. En mahtunut katsomaan Live tea and Jeopardy -ohjelmaa jossa haastateltiin George R. R. Martinia.

Torstai:
Ehkä eniten odottamani ohjelma oli juuri torstaina. Ditch diggers -podcastin nauhoitus. Se ei ollut ihan perinteinen podcast-jakso vaan vähän sellainen coni-hassuttelu. Oli silti hauska seurata nauhoitusta vaikka vain yksi kahdesta juontajasta oli paikalla.

Perjantai:
Olin paikalla klo 11 – 22. Tämä oli ainoa päivä kun toivoin, että olisin ottanut kirjan mukaan. En kuitenkaan jaksanut raahata kingiä laukussa (1376 s. Pokkari). Luen myös yhtä (paljon ohuempaa) kirjaa Kellotornia varten, mutta se oli conilukemiseksi liian tietopainoitteista ja uutta kirjaa en jaksanut aloittaa.

Illalla osallistuin Hugo-juhlaan. Takapuoli puutui loppua kohti, mutta sain sentään kuvan George R. R. Martinista. 
George R. R. Martinin takaraivo
Lauantai:
Näin Martinin uudestaan kun kävin vilkaisemassa signeeraustilaisuutta. En jonottanut nimikirjoitusta, vaan seurasin sitä vähän sivummalta. Olin paikalla tilaisuuden loppupuolella, joten suurin ryysis oli ohi. Oli ihan hauska nähdä hänet livenä vaikkakin vain vilaukselta, koska sitten piti jo siirtyä seuraavaan paneeliin. 
 
Conin antoisin ja mielenkiintoisin paneeli oli lauantaina kuudelta. 1001 years later: What happened with arabian fiction. Viidestä keskustelijasta kolme oli tullut paikalle. Yksi oli joutunut jäämään kotiin perhesyistä, toinen ei saanut viisumia ajoissa. Kolme vetäjää oli kuitenkin ihan hyvä määrä ja miehet vetivät todella mielenkiintoisen keskustelun vaikka mikrofonit lakkasivat toimimasta ja ilmastointikin meni kiinni jossain vaiheessa. Lämmin tunnelma, ei voi muuta sanoa. Arabialainen scifi-kirjallisuus on nousussa ja kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta. Vaikka miehet pistivät vitsiksi fatwat ja muut, niin ei se lopulta ole kuitenkaan naurun asia kirjoittaa oma henki vaakalaudalla. Sitä miehet korostivat, että 60% esim. Saudi-Arabian asukkaista on alle 30-vuotiaita jotka janoavat oman maan kirjallisuutta. Latasin pädille kolme näiltä miehiltä käännettyä kirjaa (jakoivat linkit ilmaisiksi). Ajattelin lukea nämä heti kun selviän itistä ja muutamasta varauksesta.

Kotimatkalla onnistuin osumaan keskelle myrskyä ja olin ihan uitettu kun tulin kotiin. Muutama puukin oli kaatunut sen reitin varrelta jota käytin, mutta onneksi en ollut paikalla kun räsähtivät maahan. Nyt odotan innostuneena luvattua helleputkea, koska tennarit on parvekkeella ja ne ei ole vieläkään kuivat.

Sunnuntai:
Coniväsymys iski jo aamusta. Oli vaikea herätä ja keho oli jäykkä. Kolmesta suunnitellusta paneelista osallistuin vain kahteen. Energia loppui kesken ja vilutti.

Tänään on onneksi vapaapäivä, mutta huomenna alkaa työt ja arki. Sen verran innostuin conista, että suunnitellaan miehen kanssa Dubliniin menoa kun coni on siellä kahden vuoden päästä. Vielä ei kuitenkaan voida varata hotelleja, koska huoneita ei voi varata niin pitkälle. Oli siis antoisa Coni ja ihana lopetus kesälomalle.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

[5/27] / [3/26] sekä hel-ya

Ennen loman alkua kirjoitin ylös tavoitteita

1. Saada nämä alkupään luvut valmiiksi.  
2. Lukea ne viisi Kellotorniin liittyvää kirjaa jotka odottavat hyllyssä (+ yksi pädillä)  
3. Kirjoittaa toisen kertojan osuuksien raakateksti.   
4. Kirjoittaa puuttuvat loppuluvut.  

Loma lähestyy loppuaan. Jäljellä on kaksi kokonaista päivää + worldcon. Lomatavoitteista vain yksi on saavutettu. Viidestä kellotornin kirjasta yksi on tällä hetkellä kesken ja puuttuviin lukuihin en aio koskea. 

Se mitä olen sen sijaan tehnyt on aloittanut K:n osuuksien editoinnin 5/27 sekä kirjoittanut F:n osuuksien raakatekstiä 3/26. 

Ihan olen tyytyväinen tähänkin. Nämä kaksi eri projektia eivät syö toisiaan vaan käyttävät eri osia aivoista. 


Itin lukeminen on edennyt hiukan hitaasti, sillä päätin panostaa Kellotorni kirjaan.Tämäkin kirja on roikkunut melkein vuoden hyllyssä eli olisi jo aika lukea ja palauttaa. Onneksi kirja on sellainen, ettei se hirveästi kiinnosta muita minkä takia olen voinut uusia sitä uusimisien päälle.

Vaikka olenkin lukenut Ittiä vasta noin 250 sivua se on ollut yksi niistä harvoista kirjoista jotka on tullut uniin. Toissa yönä näin unta missä (kuten elokuvissa), oli kaksi eri kohtausta. Yhdessä olin nainen ja toisessa mies. Ympäristö ja sitä edeltäneet tapahtumat olivat erilaiset, mutta näiden kohtausten asetelma oli sama: Pennywise oli lukitun oven takana ja yritti tulla sisälle.  

Eilen näin unta jossa vuoteeni oli kuin hiekkalaatikko: puiset reunat, hiekkaa piripintaan ja patja päällä. Tehtiin kaivauksia vuoteessa (en muista miksi) ja hiekan seasta löytyi ruumiinosia, esimerkiksi kaksi eri päätä. Toinen niistä oli tosi lähellä sitä kohtaa jossa pidin tyynyä ja se oli hiukan kammottavaa. Ittiä on jäljellä vielä vähän yli 1100 sivua eikä tämä ole vielä ole ollut mielestäni kovin kammottava. Eli näissä tunnelmissa eteenpäin.

Eilen osallistuin myös hel-ya tapahtumaan. Olin jalan liikkeellä koska minulla ei ole loman aikana matkalippua käytössä. Meiltä tapahtumapaikalle on tunnin matka, mutta käytin menomatkaan melkein puolitoista tuntia (onneksi lähdin ajoissa liikkeelle) koska tein pienen ylimääräisen mutkan kalasataman puolella. Tästä varoiteltiin tapahtuman facebooksivuilla, mutta luin ohjeet vasta tapahtuman jälkeen :)

Mielenkiintoisia vieraita ja hyviä keskusteluja. En ollut paikalla koko päivää vaan taukoon asti. Mukaan tarttui Nidekirjakaupan ständiltä tällainen päiväkirja. Olihan se vähän hintava, mutta ihastuin ajatukseen. Tilaa yhdelle päivälle on vain viitisen riviä eli kovin pitkästi päivästä ei voi kertoa. 

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Heinäkuussa luettu


En edes muista, milloin olisin viimeksi lukenut kirjan, jossa on kaikkitietävä kertoja. Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät on lyhyt kirja (jotain päälle kaksisataa sivua). Kirjan tapahtumat sijoittuvat yhteen päivään ja kertoo elintenluovutuksesta. Lyhyydestä huolimatta kirjassa oli paikoittain täytteen makua. Esimerkiksi pitkät selostuksen erään lääkärin tyttöystävästä.Tästä huolimatta mielenkiintoinen kirja.


Romuluksen pojat yllätti kahdella tavalla. Ensinnäkin lyhyydellään 139 s. ja sitten sillä, kuinka vetävä tarina oli. Törmäsin kirjaan kun luin Kirsin kirjanurkkaa. Arvostelussa mainitaan sivumäärä, mutta jotenkin olin ohittanut sen ja kun sain varauksen käteen mietin, tässäkö kaikki? 
Romuluksen pojat on dekkari antiikin Roomassa (ihana konsepti). Koska sivumäärä on niin lyhyt tässä ei paljon jahkailla vaan tapahtumat lähtee heti käyntiin. Se mitä jäin kaipaamaan oli yksityiskohdat ja ympäristön tarkempi kuvaus. Niillä ei tässä tarinassa valitettavasti mässäillä.


Ruokarouvan tytär tarttui käteen Bestseller -hyllystä. Alkupuoliskon tapahtumat eivät ihan vetäneet. En vaan jaksanut innostua jatkuvasta matkustelusta varsinkin kun asetelma oli aina sama. Alli vetää ja Kirsti tulee perässä puolipakosta. Kaikki muuttuu kun Kirsti muuttaa Pariisiin. Sen osuuden ahmaisin päivässä ja muistin jälkeen, miksi rakastan tätä sarjaa. Vähän kyllä harmitti, ettei tässä osassa sarjaa enää siivoiltu tai pidetty huushollista huolta. Niiden kuvaukset kun olivat suosikkejani edellisissä osissa. Nyt tiskattiin vain pari kippoa ja talo kuurattiin lattiasta kattoon yhdessä lyhyessä sivulauseessa. 

Tämän kuuntelin. Alkuun ajattelin tämän olevan vähän samanlainen taikasauvalupauskirja kuin Monica Leonellen kirjat, mutta sitten törmäsin Rachel Aaroniin Creative Pennin -podcastissa. Sen haastattelun perusteella sitten luin tämän, koska Aaron kuulosti järkevältä ihmiseltä. En ole katunut tätä ostosta. Käytin jopa Aaronin ohjeita hyväksi, kun suunnittelin Kellotornin toisen puoliskon juonta. Tässä vielä linkki alkuperäiseen postaukseen johon kirja perustuu. 
Minä olen hidas kirjoittaja enkä siis tavoittele yhtä hurjia lukuja kuin kirjassa luvataan. Silti on hauskaa ja mielenkiintoista lukea tehokkuudenlisäyskirjoja. Kyllä niistä aina jotain jää käteen. Tässä oli hauska huomata, että tavallaan Aaronin tapa kirjoittaa on sama kuin mitä itse käytän. Eli ensin paperille ja sitten koneelle. Oma tapani on kuitenkin siksi hitaampi, että en kirjoita käsin vain lyhyesti mitä kohtauksessa tapahtuu vaan pikemminkin koko kohtauksen. Tässä vaiheessa kohtaus on tynkä joka laajenee kun siirrän koneelle ja uudestaan kun editoin. Ehkä tehokkuus nousisi jos osaisin kirjoittaa tämän tyngänkin koneella, mutta kun en osaa ajatella kone sylissä.

Näiden lisäksi luin yhden kirjan josta en keksi mitään hyvää sanottavaa, joten en sitten sano mitään. Sen verran sensuroin itseäni, että poistin "Kesäkuussa luettu" -postauksesta kirjan nimen sillä se oli kesken kun kirjoitin postauksen.
Nyt luen Kingin Ittiä ja yhtä kirjaa Kellotornia varten. 

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Nihkeää ja vähän palautetta

Pari viikkoa sitten olin viittä vaille valmis kirjoittamaan postauksen missä valitan siitä, kun teksti ei suju. Sitten koin pienen valaistuksen tiettyyn ongelmaan liittyen ja ongelma väistyi. Tämä viikko on ollut taas nihkeää enkä tiedä miksi. 
 
Olen tässä vuosien varrella oppinut yhden asian omasta prosessista ja se on, että kun teksti tökkii ja kirjoittaminen on vaikeaa, se johtuu yleensä siitä, että juonessa on ongelma. Valitettavasti en pysty tarkentamaan sitä tämän enempää. Tiedän vain sen, että joku ei nyt toimi. 
 
Toissa päivänä kirjoitin raakatekstiä, mutta vanhan editoiminen ei onnistunut lainkaan. Eilen heräsin taas liian aikaisten ja editoin loppuun ne kaksi lukua jotka tuotti edellisenä päivänä ongelmia. Ehkä nihkeyden syy oli tällä kertaa vain yleinen väsymys, sillä ei teksti mitenkään erityisen paljon muuttunut. 
 
Tämän viikon kirjoitustavoitteissa on jäljellä vain yhden kohtauksen raakateksti. Sitten voin pistää tämän osan tekstiä tauolle ja alkaa miettimään tarinan toista puoliskoa. Kellotornissa on kaksi pääkertojaa ja nyt on valmiina vain K:n osuudet. 

 Eilen sain palautetta E:stä joka sai miettimään, mutta myös uskomaan, että ehkä siitä vielä joskus tulee jotain. Palautteessa oli kolme muutosta, jotka ainakin haluan toteuttaa. Tekstillisesti nämä ei ole isoja, mutta lopputulos olisi hahmojen motiivien kannalta selkeämpiä. Nyt tietenkin toivon, että olisin saanut palautteen ennen kuin laitoin tekstin kustantamoille, mutta minkäs teet. 

En aio nyt heti ryhtyä toimeen vaan mietin vielä palautetta ja odotan kustantamojen vastausta. Jos sieltä tulee ei, niin sittenhän olen vapaa muokkaamaan jos kyllä niin sitten voin ehdotella näiden muutosten tekemistä.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Lomatunnelmissa

Tänään oli kaikenpuolin mukava päivä. Kävin superaikaisella aamulenkillä, paistoin lettuja aamupalaksi, otin kolmen tunnin aamupäiväunet koska olin herännyt aivan liian aikaisten. Käytiin kyläilemässä ja kaupungilla ostoksilla. Ostin puuvillahanskat jotta sain pestyä sälekaihtimet ja sitten hinkkasin kylpyhuoneen laatansaumoja hammasharjalla valkoiseksi samalla kun kuuntelin podcastia. Ainoat asiat mitä en ole vielä tehnyt, on lukenut ja kirjoittanut loppuun sen kohtauksen minkä halusin kirjoittaa. Aloittelin kirjoittamisen aamulla, mutta sitten se vähän jäi. Tässä on kuitenkin iltaa vielä jäljellä joten ehkäpä vielä innostun. 
 
Ensi viikolla alkaa loma ja jo kolmelle päivälle on menoa. Huomenna pitää olla sosiaalinen, tiistaina hoitaa asioita ja keskiviikolle varasin eläinlääkärin koska kissan silmään on ilmestynyt ruskeita täpliä jotka on googlen mukaan joko jotain, tai ei mitään. Toivottavasti tämä alku ei ole osviittaa sille millainen lomasta on tulossa. Ne päivät kun ei ole mitään ja saa vaan olla ja puuhastella omia on niitä parhaita.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Aamutunnit

Aamutunnit saa tehokkaasti käyttöön, kun herää ennen aamuyhtä ja erehtyy miettimään työjuttuja jotka karkottavat unen, muttei väsymystä. Aamutunneilla voi nousta kahdelta keittämään teetä ja istuutua sohvalle kirjoittamaan. Aamutunneilla voi vetää lenkkarit jalkaan ennen neljää ja lähteä lenkille. Kun viideltä hiivin takaisin, vastassa oli uninen ja nälkäinen kissa. 
 
Ainoa mitä stressasin aamulenkissä oli se, että nouseeko kissa huutamaan kun ovi painuu kiinni. Mutta kun lähtee ulos tarpeeksi aikaisten kissakaan ei jaksa välittää. 
 
Pahinta aamutunneissa on se, kun on jatkuvasti tietoinen edessä olevasta työpäivästä. Onneksi nämä aamutunnit sattuivat sellaiselle päivälle kun oli iltavuoro. Sitten kun se väsymys iskee (ja se iskee aina) sai kömpiä takaisin vuoteeseen ja nukkua vielä muutaman tunnin.

torstai 6. heinäkuuta 2017

Lomatavoitteita

Loma ei ole vielä täällä, mutta aina voi unelmoida. Siitä, että saa herätä myöhään tai siitä, että jos herää aikaisten voi lähteä lenkille ja myöhemmin ottaa päikkärit. Siitä, että saa tehdä rauhassa kotiaskareita ja siivota. Pestä ikkunat, käydä kaapit läpi, tai hankkia vihdoin ovilasi siihen astiakaappiin josta se puuttui kun kuusi vuotta sitten muutimme tähän asuntoon. Kiireetön arki <3

Kirjoittamisen suhteen tavoitteita on neljä. 
1. Saada nämä alkupään luvut valmiiksi. 
2. Lukea ne viisi Kellotorniin liittyvää kirjaa jotka odottavat hyllyssä (+ yksi pädillä)
3. Kirjoittaa toisen kertojan osuuksien raakateksti. 
4. Kirjoittaa puuttuvat loppuluvut.  

Jos onnistuin kaikissa näissä, mahdollisuuteni saada ensimmäinen versio valmiiksi vuodenvaihteeseen mennessä on realistinen.