sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Välietappi

Syyskuun lopussa asetin itselleni tavoitteen ja se oli saada Kellotorni marraskuuhun mennessä johonkin järkevään pisteeseen. Järkevä piste oli kirjoittaa loppuun F:n osuuksien raakateksti ja editoida K:n osuudet siihen pisteeseen, että jäljellä olisi vain loppusäätö. No nyt se sitten on siinä pisteessä. Olin kuvitellut, että tavoitteen saavuttaminen olisi tuntunut jotenkin huippuhienolta, mutta todellisuudessa hetki oli hyvin antikliimaksinen.  
 
Välietapista huolimatta editoiminen ei lopu tähän. Seuraavaksi pitäisi käydä läpi ne K:n luvut jotka hyppäsin syystä tai toisesta yli. Osan editoin osittain ja toisiin en koskenut lainkaan.
F:n osuuksiin en nyt ajatellut koskea vaan odotan joulukuuta ja Pennaa. Sitten siirrän tekstin paperilta koneelle ja kirjoittaa ne puhtaaksi.

Seuraava tavoite on saada K:n osuus siihen pisteeseen, että voisin tulostaa sen joulunpyhinä. En ole ottamassa vapaita välipäivinä, mutta onhan siinä joulun alla kuitenkin neljän päivän viikonloppu ja uutena vuotena kolmen. Odotan mielenkiinnolla sitä, kun voin lukea tarinan yhtenä kokonaisuutena. Työstäessä tekstiä tuijottaa niin palasina, että kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeaa. 

Ensi viikolla kirjamessut! Tarkoitus olisi pistäytyä kolmena päivänä. Torstaina ja lauantaina koko päivä ja perjantaina puolikas :) 

maanantai 16. lokakuuta 2017

Kirjoittajan(?) viikko

Ihastuin Lukuhoukan postaukseen ja päätin törkeästi varastaa idean. 

Maanantai
Herään sen jälkeen kun mies menee töihin 7:30, mutta ennen kuin oma herätys pärähtää soimaan 8:00. Tämän tarkempaa ajanmäärettä en voi antaa koska minulla ei ole minkäänlaisia muistikuvia koko tapahtumasta. Tiedän vain, että laitoin oman herätyksen pois päältä ennen kuin se soi ja nousin ylös.
8:00 - 10:00 Aamupalaa ja kahvia samalla kun pyörin netissä ja luen iltapäivälehtien lööpit. Editoin kahta vanhaa lukua, petaan ja vaihdan vaatteen.
10:00 Syön pari omenaa ja luen kesken olleen kirjan loppuun.
11:00 Pysäkille ja töihin.
21:00 Kotona jälleen. Halailen kissaa jolla on ollut ikävä, syön, jumitun nettiin ja yhtäkkiä huomaan, että kello on jo melkein yksitoista. Yleensä suuntaan unille jo klo 22 maissa. En saa unta. Nousen hetkeksi kirjoittamaan käsin. Puoli sivua ja sitten takaisin vuoteeseen.

Tiistai
6:00 Herätys. Nukuin vähän huonosti. Toivon, että voisin jäädä vuoteeseen.
6:15 Aamiainen, kahvia ja muita aamujuttuja.
7:05 Töitä kohti
16:40 kotona! Syödään miehen kanssa. Juon kupin kahvia, neulon villatakkia ja kuuntelen pari podcastia. Näin tänään myös ensimmäisen joulukalenterin. Olin toivonut, että joulukrääsä räjähtää silmille vasta marraskuussa.
18:00 Kotitöitä. Siivoilen keittiössä ja vessassa. Kerään kaikki roskat. Pitäisi viedä ne, mutta ulkona sataa.
18:45 Yritän olla hyvä ihminen ja editoida, mutta kaikki tökkii. Sanat enimmäkseen. Hyvä hetki viedä ne roskat ja käydä suihkussa.
19:30 Mies keittää meille teetä ja mennään sohvalle lukemaan. Miehellä on kesken joku Pratchetin kirjoista, minä aloittelen uutta. Heikki Aittokosken Kuoleman tanssia.
20:20 Otan iltalääkkeen (uniongelmia varten), hammaslankaa ja jotenkin päädyn kirjoitusvihon äärelle. Pakotan itseni kirjoittamaan "ihan pikkuisen". Tähtään keskeneräisen luvun loppuun saamiseksi. "Pikkasen" vähän venähtää ja kirjoitan tunti kymmenen minuuttia ja kolme arkkia. Saan valmiiksi keskeneräisen luvun, saan vähän uutta sellaiseen lukuun jonka tajusin vasta äsken tarvitsevani, sekä vähän alkua siihen lukuun jonka kirjoitan seuraavaksi.
21:39 Väsyttää vaikka otin iltalääkkeen pikkasen liian myöhään. Vaihdan kissan vedet, pesen hampaat, teen huomisen eväät valmiiksi ja suuntaan vuoteeseen. En ota Aittokoskea mukaani vuoteeseen vaan Paris Review -lehden. Mies tilasi minulle yhden numeron, jotta voin testailla sitä ja päättää haluanko joululahjaksi vuoden tilauksen. Kyllä haluan.
22:45 väsyttää, mutten oikein saa unta. Nousen ylös. Kirjoitan muutaman rivin. Luen jutun maatalouslomittajista JYTY-lehdestä. Takaisin vuoteeseen.

Keskiviikko
6:00 Herätys tunkeutuu uneen, enkä heti tajua mikä ääni on. Väsyttää.
6:05 Kahvia ja aamujuttuja.
7:05 Pysäkillä. Korkaan Hidden Figures : varjoon jääneet -kirjan. Aittokoski on niin paksu ja iso etten jaksa raahata sitä ympäriinsä. Hidden Figures on pokkari ja vie huomattavasti vähemmän tilaa laukusta.
18:10 Kotona! piti käydä hoitamassa asioita. Valitettavasti yksi näistä asioista oli Stockmannilla ja olin täysin unohtanut, että oli hullut päivät D:
18:30 syön, hoidan kissaa ja sitten sohvalle Aittokosken kanssa.
19:30 Iltatee! Istutaan kaikki kolme sohvalla ja luetaan (tai mies ja minä luetaan, kissa nukkuu).
21:30 Nälkä. Syön banaania, vaihdan kissan vedet, pesen hampaat ja takaisin sohvalle.
22:49 - äh. Miten kello voi olla näin paljon? Olen vain lukenut. Onneksi huomenna on iltavuoro. Ei tarvitse herätä niin aikaisten.
23:18 Nousen ylös ja kirjoitan hetken. Muutama rivi ja sitten takaisin nukkumaan.

Torstai
8:00 Herätys. Hämäriä mielikuvia siitä, kun mies lähtee töihin.
8:10 Tyhjennän tiskikoneen samalla kun odotan kahvin valumista.
8:20 Kahvia <3
9:15 Petaan, käyn suihkussa ja editoin yhden kohtauksen.
9:50 imuroin. Vihaan imurointia, mutta kissallisessa talossa se on vähän niinkuin pakko kahdesti viikossa.
10:00 Aamun toinen kuppi kahvia ja välipala. Pakotan itseni taas koneen äärelle.
10:40 Sain editoitua kohtauksen!
11:10 Kaikki on valmista siihen, että voisin häipyä ovesta ja mennä pysäkille. Kymmenen minuuttia ennen kuin kuitenkaan tarvitsee lähteä, joten istuudun takaisin koneelle ja alan ihan huvikseni viilaamaan äsken editoimani kohtauksen aloitusta.
11:18 Hitto. Nyt alkaa olemaan kiire.
11:30 pysäkillä.
20:26 Pääsin lähtemään pikkaisen aikaisemmin ja olen puoli tuntia aikaisemmin kotona kuin tavallisesti iltavuoron jälkeen. Syön, teen huomisen eväät, juon teetä. en jaksa tehdä mitään järkevää esim lukea.
22:00 Nukkumaan

Perjantai
03:30 Miksi olen hereillä?
05:00 Nousen ylös. Keitän teetä ja kirjoitan. Raakatekstiä vihkoon ja saan valmiiksi keskeneräisen luvun.
05:45 Siivosin vähän vessaa. Laitan kahvin valumaan.
06:10 kahvia ja jogurttia.
07:05 Pysäkillä.
17:00 Kotona. Piti mennä treeneihin, mutten jaksanut. Sen sijaan kävin ostamassa kosteusvoidetta Body Shopista.
17:30 Söin subia. Mies haki. Joku päivä opin, että 30 cm leipä on liian paljon. Nälkäisenä 15 tuntuu vain niin vähäiseltä.
Muistaakseni pelasin melkein yhteentoista asti. Unodhin päivittää tiedostoa ja kirjoitan tätä nyt sunnuntaina. Lauantai on onneksi vähän lähempänä joten luultavasti onnistun kirjoittamaan mitä tein.

Lauantai
06:00 Herätys. Ei kyl yhtään huvita nousta ja mennä töihin. Lauantai on siinä mielessä vähän armollisempi työpäivä, ettei töissä tarvitse olla heti kasilta.
06:30 Kahvia ja aamupalaa
07:00 Pyörin netissä. Ihmeellisesti saan kulutettua täällä aikaa.
07:30 Ryhdistäydyn. Mieskin herää. Pesen hampaat, meikkaan ja vaatteet päälle.
07:50 Lähden vähän aikaisemmin, että ehdin viedä roskat. Menen pysäkille kaupan kautta ja ostan eväät.
17:00 Kotona! Mies oli käynyt kaupassa, laittanut tiskikoneen päälle ja pessyt pyykkä <3
17:30 Syön ja sitten koneelle. Pelaan aika lailla loppuillan. Kuvasin yhden Let's Play -videon.

Sunnutai
04:30 Kissalla oli hirveästi asiaa ja olen nyt hereillä -_- Ruokin (rakkaan) kissan (jolle en ole lainkaan katkera), keitän teetä ja sitten koneelle. Jatkan peliä siitä mihin se eilen jäi.
06:00 Aamupalaa
07:30 Mies herää, mulla peli kesken.
09:30 Petaan, vaihdan vaatteet ja alan pikkuhiljaa miettimään lounasta.
10:00 Pilkon sipulin, perunaa ja hieron voita broilerin pintaan. Sitten kaikki uuniin ja jatkan pelaamista. Laitan yhden videon prosessoitumaan taustalle.
11:00 Teoriassa kana on valmis, mutta käytännössä pistän sen vielä hetkeksi takaisin uuniin.
11:15 Otan ruuan pois uunista. Syödään.
12:15 Siivoilen keittiössä. Loppu kanasta on vielä liian kuumaa perattavaksi. Mies laittaa kahvin valumaan ja minä palaan pelikoneen äärelle. Huomaa kyllä, että kiintiö alkaa olemaan täynnä. Homma ei enää kiinnosta niin paljon.
13:30 Nyt riitti pelaaminen. Ensi viikonloppuna sitten taas. Siivoilen ja perkkaan kanan. Saan lihaa kolmeen ateriaan ja liemen käytän huomisen soppaan. Kerään roskat.
15:10 Viedään miehen kanssa roskat ja mennään kävelylle. Ihanaa kun ei sada!
16:00 Oli kiva lenkki. Käveltiin ja juteltiin.
16:30 Syödään. Sitten laitoin kahvin valumaan ja istuuduin tähän koneen äärelle. Yritän muistella mitä tapahtui Perjantaina sen jälkeen kun menin töihin :P
17:44 Pakotin itseni editoimaan työn alla olevan luvun loppuun. Väsyttää.
17:48 Mies meinaa imuroida. Minä mietin onko liian myöhäistä ottaa päikkärit.
18:47 Päädyttiin sitten imuroinnin jälkeen kaikki (kissa myös) päikkäreille (tai miten yöpäikkäreitä nyt kutsutaankaan yökkärit?) Herättiin just. Menen suihkuun siinä toivossa, että herään.
19:05 Annan kissalle iltakalan (ainoa tapa syöttää sille lääkkeet) ja laitan teeveden kiehumaan. Ostin perjantaina kolme granaattiomenaa enkä ole vielä keksinyt mikä on järkevin tapa käsitellä niitä. Keittiö näyttää aina siltä, kuin joku olisi teurastettu. Söin tänään viimeisen. Ehkä en nyt ihan heti osta uutta satsia.
19:15 iltatee. Istutaan sohvalla ja luetaan.
20:23 Otan iltalääkkeen ja laitan teeveden uudelleen kiehumaan. Pyykkikone huutaa, että pesu on valmis. Kerään kuivat pyykit ja mies ripustaa märät. Tee on valmis. Mennään takaisin sohvalle lukemaan.
21:30 Mies lopettaa lukemisen. Pestään hampaat. Vaihdan kissan vedet. mies suunnistaa työhuonetta kohti koska osallistuu peliaiheiseen livestreamiin. Minä istuudun kirjoitusvihon äärelle. Kirjoitan sivun.
22:28 Pyörin netissä. Väsyttää vähäsen. Ehkä luen vielä hetken ja voisin sitten harkita nukkumista. Huomenna vapaapäivä! suunitelmissa on käydä lenkillä, siivota ja kirjoittaa.
23:00 Luin hetken Aittokoskea. Sitten vuoteeseen Paris Reviewin kanssa. Nukkumaan. 

Lopputulos:
En voi antaa sanamääriä koska editoin ja kirjoitan vihkoon. Sain editoitua yhden luvun. Raakatekstiä kirjoitin 7.5 A4-sivua. Vertasin teksiä juonisuunnitelmaan. Sain kirjoiettua kahden luvun tekstin ja aloitin kolmannen. 

Onhan noissa päivissä paljon sellaista, kuten pelaaminen, mitä vosi loogisesti ajatella, että tämänkin ajan olisi voinut kirjoittaa. Toisaalta, tarvitsin kaikki ne pelitunnit pään nollaamiseen. Ensimmäinen päivä työviikon jälkeen menee minulla aina nollaantumiseen. Tällä viikolla se oli sunnuntai koska olin lauantain töissä. Jos olisin pelaamisen sijaan istunut läppäri sylissä, tuskin olisin saanut mitään aikaiseksi koska olin niin uupunut.

Hyvä, että juuri edellinen viikko valikoitui tähän projektiin sillä tämä viikko on sitten vähän kevyempi. Tänään on vapaapäivä ja keskiviikkona etä. Ensi viikolla taas on kirjamessut ja olen ottanut töistä yhden vapaan niitä varten. Seuraava "normaali" viikko on vasta kahden viikon päästä. 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Sadepäiviä ja kirjamessut joihin en osallistunut

Turun kirjamessut tuli ja meni, mutta minä en osallistunut niihin. Ohjelma näytti mielenkiintoiselta, mutta heräsin ajatukseen liian myöhään. Tässä kuussa on ollut vähän ylimääräisiä menoja ja olin juuri päättänyt kiristää budjettia. Stingin konserttikin kiinnosti, mutta olisi ollut vielä kalliimpi keikka kuin Turkuun meneminen. Hetken harkitsin jopa sitä, että hyppäisin lauantaina aamukuudelta junaan ja olisin messuilla yhden päivän, mutta työviikon jälkeen se oli jo ajatuksenakin tuhoon tuomittu. Sen sijaan heräsin lauantaina kasin maissa ja aika lailla pelasin koko päivän. Oli hauskaa ja tuli tarpeeseen. Aina on onneksi ensi vuosi. Pienellä suunnittelulla voisin olla Turussa pari yötä ja osallistua messuihin rauhassa.

Kirjoittamisen suhteen viikko on ollut ihan ok. Ei mikään huippuhyvä, mutta on niitä huonompiakin ollut. Enimmäkseen olen kirjoittanut raakatekstiä, koska työpäivän jälkeen se vielä jotenkin onnistuu. Editoiminen ei niinkään. Sitä olen tehnyt enimmäkseen aamulla niin päivinä kun olen iltavuorossa. En ole vieläkään testannut tee-kauppaa tai Richardinkadun kirjastoa kirjoittamismielessä. Viime tiistaina oli treffit kirjastoon, mutta sateisen päivän jälkeen en halunnut mitään yhtä paljon kuin mennä kotiin ja vetää lämpimät villasukat jalkaan. Joten peruin treffit ja tein juuri niin. 

Tänäänkin oli sadepäivä. Illasta onneksi taukosi hetkeksi ja pääsin livahtamaan lenkille. Ensimmäinen juoksulenkki puoleentoista kuukauteen. Oli ihana olla jälleen liikkeellä. Lonkka ei jostain syystä tykännyt lenkistä, mutta se oli silti sen arvoista.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Syyskuussa luettu

Tein kirjasta varauksen kun olin worldconissa ja osallistuin yhteen kauhupaneeliin. Joku paneelin keskustelijoista mainitsivat Mia Vänskän Musta kuu joten kaivoin taskukirjaston esille ja tein varauksen. Tämä kirja hiipi uniin. En enää muista kunnolla mitä siinä tapahtui, mutta jotain jännää. En näe miltei koskaan painajaisia, joten kaikki vähän tavallista pelottavat unet ovat tervetulleita. Hyvä kirja, tätä voi suositella. 


Taas näitä hyvänmielenkirjoja joita haalin ympärilleni. Barbara O'Haren varhaislapsuus on sarja laiminlyöntejä ja väkivaltaa. Tapahtumat ennen sairaalaan joutumista on kaura luettavaa eivätkä ne yhtään parane, kun hän päätyy Aston Halliin ja tohtori Milnerin tutkimuksiin. Mielenkiintoinen kirja jonka luki ihan muutamassa päivässä. 

I Should Be Writing on Mur Laffertyn uusin kirja jonka juuret ovat samannimisessä podcastissa. Tämä oli tällainen välipalakirja. Se on kaunis, lyhyt ja sopii miltei ensimmäiseksi kirjoitusoppaaksi.En ihan hirveästi saanut tästä mitään irti, muuta kuin pari uutta podcastia jotka mainitaan kirjan lopussa.

Ennen Auschwitzin seitsemän kääpiötä -kirjaa yritin lukea Paula Hawkinsin uusinta. Pääsin just ja just 19 sivun paikkeille ja sitten lopetin. Teksti oli kankeaa, lukeminen uuvuttavaa ja lopulta en vaan jaksanut. Pettymys oli karvas sillä kirjan juoni kuulostaa mielenkiintoiselta ja pidin kovasti Nainen junassa -kirjasta. Aina kun joudun taistelemaan kirjan kanssa olen varma, etten enää koskaan tule kokemaan hyvää lukuhetkeä. En tiedä, miksi aivot vääntyy ylidramaattisuuden puolelle, mutta niin ne tekevät. Pistin Hawkinsin pois ja otin tämän kirjan käteen ja luin yhdeltä istumalta 70 sivua. Lopetin vain koska seuraavana päivänä oli töitä ja oli pakko mennä nukkumaan. 


Tässä valeuutisten aikakautena jonkin tällaisen kirjan lukeminen pitäisi olla kansalaisvelvollisuus. 


En tiedä miten Kostetin kirja oli jäänyt minulta huomaamatta, mutta kiinnostuin tästä kun Vaarna kirjoitti siitä. Ihana tarina ja Kostetin kirjoista ehdottomasti paras. Se että kirja oli mennyt minulta täysin ohi on hyvä esimerkki siitä, miksi varsinkin pienkustantajien kirjailijoilla pitäisi olla kotisivut tai jotain mistä heidän tekemisiään voi seurata. Kostet kirjoitti jossain vaiheessa blogia, mutta sekin on tainnut kadota jonnekin. Kostet on yksi niistä kirjailijoista joiden tekemisiä seuraan mielelläni ja olisin tarttunut kirjaan paljon aikaisemmin.


Luin tämän kylläkin eilen, eli lokakuun puolella mutta menköön nyt tähän samaan rytäkkään. Hauska kirja joka koostuu 101 lyhyestä kirjoituksesta suomalaisista ja suomalaisuudesta 10-vuotta suomessa asuneen britin silmin. Tämä taas nosti esille sen, kuinka "huonoja" suomalaisia me ollaan miehen kanssa. Aloitetaanpas vaikka siitä, että meillä ei ole autoa, emme omista mökkiä, emme juo, emme kalasta, en tunnista sieniä, jos eksyisin metsään kuolisin yhtä suurella todennäköisyydellä kuin tämä britti tässä, emme käy miehen kanssa Tallinnassa, vappuna välttelemme Helsingin keskustaa kuin ruttoa koska liikaa ihmisiä ja ilmaisen ämpärin lupaus ei saa meitä liittymään jonon jatkeeksi. En ihan allekirjoittanut kuvauksia Helsingistä ja kylmyydestä. Täällä kun on niin harmillisin harvoin -20 astetta. Ehkä tämä meidän "huono" suomalaisuus johtuu siitä, ettei olla miehen kanssa ihan täysiverisiä suomalaisia. Appiukon sukututkimus paljasti, että heissä on 5% italialaista verta kun taas minussa on 50% arabiverta. 

Muuta?
Kävin katsomassa Itin elokuvateattereissa. Hyvä leffa, muttei pelottava. Toisaalta olen huono mittari pelottavuuden kannalta, vieressä istuva nainen katsoi koko leffan sormien välistä kun taas minusta elokuva oli vain viihdyttävä. Eniten minua hirvitti se, että lippu maksoi yli 14 euroa. En tiedä onko elokuvaliput nykyisin aina näin kalliita, vai oliko tässä jokin Kingi-lisä. Yleensä käyn elokuvissa vain kerran vuodessa ja sekin siinä vaiheessa kun jouluna lahjaksi saadut leffaliput meinaavat mennä umpeen. 

Nyt luen Lottovoittajien pöydässä. Ahdistava, mutta todella mielenkiintoinen kirja. 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Lokakuu ja riisipuuroa

On aina niin outoa olla tässä kohdin vuotta kun tuntuu, että vastahan vuosi vaihtui, vastahan oli kesä. Välillä kaipaa sitä kun lapsena ei hahmottanut ajan kulumista vaan päivät olivat loputtoman pitkiä koulupäivän jälkeen ja kesän vapaus ei loppunut koskaan. Kaikki muuttui yläasteella, kun tuli tietoisemmaksi viikoista ja kuukausista eikä kaikki enää sekoittunut yhdeksi loputtomaksi vuodenajaksi. 

Juon aamun toista kahvikupillista ja keittelen riisipuuroa. Me ollaan siinä mielessä ehkä outo pariskunta, että syömme riisipuuroa pitkin vuotta. Höyrykattilassa se on helppoa, kun ei tarvitse jatkuvasti arvuutella, että koskakohan se palaa pohjaan? Riittää kun varmistaa, että vettä on tarpeeksi. 

Kai se on pikkuhiljaa uskottava, että talvi on tulollaan. Suosikkitakki piti vaihtaa vähän paksumpaan ja kissakin hyrisee tyytyväisenä lämmintä patteria vasten.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Univajetta ja sanoja

Aika usein jos en saa unta nousen ylös ja kirjoitan. En koneelle vaan käsin. Jotain siinä kun kynä liikkuu paperilla saa ylikierroksilla juoksevat ajatukset rauhoittumaan. Eilen tämä temppu ei toiminut. Menin aikaisten nukkumaan koska väsytti. Kuulostelin unta, mutta sitä ei tullut. Nousin ylös ja kirjoitin. En muista nyt jälkikäteen kuinka paljon. Luultavasti sivun, koska se yleensä riittää. Viime yönä ei riittänyt. Nousin pari kolme kertaa ja kirjoitin aina vain lisää. Kolmelta keitin teetä ja jäin sohvalle lukemaan. Neljältä takaisin vuoteeseen. Luvusta tuli pidempi kuin yksikään käsinkirjoitettu luku. Yleensä tekstiä syntyy kolmesta kuuteen sivuun. Tämä on kahdeksan.

En mennyt viime viikolla teekauppaan kirjoittamaan, joten en voi raportoida siitä sen tarkemmin. Oli pitkä päivä ja teki mieli mennä kotiin. Ensi viikolle on kuitenkin sovittu kirjoittamistreffit. Kokeillaan Richardinkadun kirjastoa. Se ei ole lähikirjasto, eikä millään lailla matkan varrella, eli sinne täytyy ihan varta vasten mennä. Toivottavasti sieltä löytyy jokin vapaa pöytä meitä varten.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

En ole

En ole valokuvaaja. En ole sopeutunut tähän sometusaikaan enkä nappaa jatkuvasti kuvia muistiin. Jos kissa on saanut itsensä pulaan, mielessä ei ole ensimmäisenä videon tai kuvan ottaminen vaan kissan pelastaminen ja sitten vasta välähtää, että tästä olisi voinut tullut hauska kuva. 

Mutta sitten joskus onnistaa, kuten perjantaina kun laskin lankakerän pöydälle ja tajusin, miten hauskasti pöydällä olevien esineiden värit sopivat yhteen. 
 Pädikin olisi sopinut hienosti tähän kuvaan koska on saman värinen kuin muki. 

Räikeimmät epäonnistumiset kuvaamisen kanssa koen juuri kissaa kuvatessa.
 

Aina välillä haluan saada siitä hyvän kuvan, mutta lopputulos on vain epätarkka otos silmästä tai sieraimesta.